Patentin hakemisen vaiheet

Mikä on se keksintö?

Jotta idea saadaan tunnistettua ja suojattua, on se pystyttävä kuvailemaan selkeästi. Seuraaviin kysymyksiin tarvitaan vastaus:

• minkä ongelman tai uuden mahdollisuuden idea ratkaisee?
• miten ongelmaa on aiemmin ratkaistu?
• mikä on olennainen osa ideaa, jota ilman sen toteuttaminen ei onnistu?
• miten eri tavoin idea voidaan toteuttaa?

Kuka on keksijä?

Keksijä on aina henkilö. Keksijöitä voi olla useampi ja heidän osuutensa voi olla muukin kuin tasaosuus. Keksijän määrittely voi tiimityössä tehdyissä keksinnöissä olla vaikeaakin, jolloin useamman keksijän nimeäminen on viisaampaa. Keksijän tunnistamisessa auttavat seuraavat kysymykset:

• Kuka esitti kysymyksen, antoiko se jo ratkaisuvinkin ideaan?
• Mitä ennakkotietoja ideaan on tarvittu, ovatko ne johtaneet ja ohjanneet ideaan suoraviivaisesti?
• Onko idean tarvitsemiseen tullet ajatuksen ja kehitelmät yhteistä tulosta vai kukin miettinyt niitä erikseen?
• Onko idea esitetty osin tai kokonaan aiemmin keskusteluissa tai sähköposteissa?
• Onko lopullinen idea syntynyt yhdessä vai erikseen?

Yrityksissä lisäksi hyvä kysymys on, että voiko idealla olla erilaisia toteutuksia, joita ovat keksineet eri henkilöt?

Mikä on minun roolini?

Keksijän rooli vaikuttaa patentoinnin hakemisen prosessiin ja tarvittaviin sopimuksiin sekä käytäntöihin. Keksijä voi olla eri rooleissa riippuen myös tehdystä keksinnöstä ja siitä, milloin keksintö on tehty. Ja hyvä on muistaa, että keksinnön oikeudet syntyvät keksijöille ja siirtyvät yritykselle ainoastaan sopimalla.

Keksijän rooli on joku seuraavista:

• Riippumaton keksijä. Keksijällä ei ole muuta rooleja työntekijänä tai yrittäjänä. Keksijä on vapaa päättämään keksinnön suojauksesta ja toimenpiteistä.
• Keksijällä on työntekijän rooli yrityksessä, mutta keksintö ei liity työnantajan toimialaan tai työtehtäviin. Keksijä on vapaa päättämään keksinnön suojauksesta ja toimenpiteistä. Keksijän on syytä kuitenkin varmistaa tämä huolellisesti ennen kuin ryhtyy mihinkään toimenpiteisiin.
• Keksijällä on työntekijän rooli yrityksessä ja keksintö liittyy yrityksen toimialaan.  Isoissa yrityksissä on käytössä työsuhdekeksintöohjesääntö ja- ohjeistus.  Suomen työsuhdekeksintölaki velvoittaa työntekijän ilmoittamaan keksinnöstä välittömästi työnantajalle tarvittavin tiedoin.
• Keksijä on start-up -yrityksessä työntekijänä tai osakkaana ilman keksintöpykälää ja keksintö liittyy yrityksen toimintaan. Keksinnöstä on hyvä ilmoittaa kuten yllä, eli keksintöilmoituskaavakkeella.
• Keksijä on yrittäjänä itse tai osakkaana yrittäjää/omistajaa vastaavassa roolissa. Keksijän kannalta on tärkeää kirjata keksintö ja sen synty. Yrityksen kannalta on tärkeää, että keksinnön oikeudet siirtyvät yritykseen.

Mitä pitää tehdä seuraavaksi?

Usein tässä vaiheessa menee sormi suuhun, keksintö jää sillensä ja unohtuu. Ehkä se ei ollutkaan niin hyvä, hommaa alkaa kertyä turhan paljon ja joku pitäisi saada apuun.

Mutta ei luovuteta! Tässä kohden tartutaan härkää sarvista:

• Mietitään mikä oli keksinnön keskeinen ajatus?
• Missä, kuka ja missä muussa sitä olisi voitu käyttää, onko siis keksintö uusi?
• Onko keksintö niin ilmeinen että alan ammattimies (siis kollega) olisi keksinyt sen myös, kun ongelman olisi esittänyt? Onko siis keksintö keksinnöllinen?

Jos keksintö tuntuu keksinnöltä edelleen, on aika arvioida keksinnön hyödynnettävyyttä ja arvoa. Kuka sitä tarvitsisi, mitä arvoa keksinnön ratkaisu toisi tuotteessa? Voiko keksinnön ajatuksen toteuttaa toisin? Onko jo tehty niin ja jos ei, niin olisiko toinen tapa parempi?

Arvon perusteella suunnitellaan suojan tyyppi ja laajuus, ne kun määräävät käytännössä patentoinnin kulut.

Tässä vaiheessa alkaa patentin vaatimusten miettiminen ja hiominen. Se on hakemuksen tärkein homma.

Siinä kannattaa sitten jo kääntyä asiantuntijan puoleen samoin kuin patentin hakemuksen kirjoituksessa.  Vaikka se maksa, asiantuntijuus ja kokemus korvaavat paljon sekä estävät tekemästä aloittelijan virheitä. Virastoon jätetyn hakemuksen tekstiä ei voi juurikaan korjailla jälkeenpäin. Virheet jäävät hakijan tappioksi.

Mihin maihin patenttihakemus tehdään ja missä järjestyksessä?

Kohdemaiksi valitaan mieluusti kaikki ne maat joissa on itsellä toimintaa ja on ajateltavissa, että keksintöä voi hyödyntää esimerkiksi lisensioimalla. Pienelle yritykselle tässä seuraa kohtuuton maksu, kun lopulliset maakohtaiset maksut tulevat maksuun. Maita on siis rajattava käytännössä reilulla kädellä. Useimmiten kohdemaat suomalaisen yrityksen kannalta ovat Suomi, Eurooppa ja USA. Se mikä on näiden painotus ja mitä maita Eurooppa-hekmuksella sitten lopullisesti haetaan riippuu yrityksestä, kilpailutilanteesta ja busineksen suuruudesta. Yhdessä miettimällä saadaan paras tulos ja kustannukset pysyvät kohtuudessa. Maavalinnalla voidaan myös vaikuttaa kustannusten jakautumiseen hakemusvaiheessa ja ensimmäisten hakuvuosien aikana. Samoin valitsemalla ensimmäisen hakemuksen (first filing) virasto (Suomi, USA, EPO, PCT) oikein, saadaan virastosta tutkimustulosta ennenkuin jatkohakemuksen on jätettävä (12kk kuluessa). Tämä pienentää riskiä, että hukataan hakemiseen paljon rahaa, jos hakemusta joudutaan muokkaamaan kapeaksi tai hylkäämään kokonaan. USA:n provisionaalinen hakemus voi olla jossain tapauksissa yksi vaihtoehto, esimerkiksi, jos jostain syystä tarvitaan hakemus laittaa kiireellä.